Lyhyesti: Vaihtokauppa on sopimus, jossa kaksi osapuolta vaihtaa tavaroita tai palveluja ilman täyden arvon tavanomaista rahallista maksua. Myös muu kuin rahallinen vastike tarvitsee selkeän arvonmäärityksen, laajuuden ja vastuun.
Miten käytän vaihtokauppaa käytännössä
Kun yritys keskustelee vaihtokaupasta, palautan keskustelun näyttöön. Mitä tiedämme keskusteluista, myynnistä, hakukyselyistä ja todellisesta käyttäytymisestä? Mikä on vain oletus? Lopputuloksen pitäisi olla lyhyt joukko toisiinsa liittyviä valintoja, ei luettelo kaikista mahdollisista toimenpiteistä. Hyvän valinnan on oltava ymmärrettävä myös markkinoinnin ulkopuolisille ihmisille.
Mitä kannattaa tarkkailla
Yleisin virhe on luulla nimeämistä päätökseksi. Tiimi ottaa käyttöön oikean termin, mutta tarjous, budjetti ja vastuu pysyvät ennallaan. Varo myös työpöydän takana valmiiksi tehtyjä kehyksiä: täsmälliseltä näyttävä taulukko ei ole näyttöä. Jos vaihtokauppa ei muuta käytännössä mitään, se on vain uusi kerros sanoja.
Kysymyksiä päätöksiin
- Minkä konkreettisen päätöksen termin pitäisi selventää?
- Mikä tukee väitettämme, ja mikä on vielä pelkkä hypoteesi?
- Mitä teemme tämän päätöksen vuoksi toisin?
- Kuka vastaa muutoksesta ja milloin arvioimme sen vaikutukset?